Pääsiäisen alkoi aurinkoisesti.

Eilen aurinko helli meitä. Tänään oli pilvisempää, mutta mitä mainioin ulkoiluilma. Taitaa olla viimeiset hiihtokelit. Ensi yöksi ei enää ole luvattu pakkasta, joten hanget varmaan sulavat vauhdilla. Toivottavasti vielä huomenna kestää metsäsuksien alla. Oi kun nautin ulkoilusta ja hiihtelystä majavalammilla. Tänään en kuvannut paljoa, koska maisemaputki jäi pois matkasta tarkoituksella. Minun piti tänään käydä vain lähteellä katsomassa onko siellä elämää. Muutin suunnitelmaa. Avara luonto alkaa. En ehdi kirjoittamaan enää kuvatekstejä.

Hiiripöllö edestä ja takkaa

Olipas taas mielenkiintoinen iltapäivä ja ilta. Eräs mies sanoi jokin aika sitten ettei hän kuvaa lintuja, koska hän ei halua kulkea niiden perässä. Nyt ei tarvinnut kulkea. Hiiripöllö ilmaantui pihaan. Olin osannut varautuakin siihen, koska mieheni kertoi eilen nähneen sen Leppälässä. Ensin tuli palokärki ja sepelkyyhkyt pellon reunaan. Istuin portailla eikä tarvinnut paljon hötkyillä. Muiden lintujen kuvaaminen jäi, kun innostuin seuraamaan pöllön touhuja. Se ei välittänyt minusta, vaikka näkikin minut piilokojustani. M tuli traktorilla pihaan, eikä välittänyt siitäkään. Se jatkoi hiirien ja pikkulintujen pyydystämistä. Välillä näytti turhautuneelta. Siinä se touhuili vielä yli kahden tunnin päästäkin, kun lähdimme kirkolle. Laitoin taas liikaa kuvia kuvia tähän, kun en jaksa karsia. Perhosetkin ovat lennelleen jo muutaman päivän, vaikka on vielä paikoin paljon lunta. Aamulla menin teeren soitimelle. En vain onnistunut saamaan kuvia, koska tuli muitakin ihmisiä. Linnut lensi pois.

Nokkosperhonen lumihangella

Venyttelyjä nokosten jälkeen.

Varis taisi löytää pilkkijän jäljiltä pienen kalan.

Sepelkyyhkyn ihana kujertava laulu on varma kevään merkki. 

Yritin ottaa kuvia siivistä, jotka hohtavat valossa.

Peippo uhmaa kohtaloaan.

Minä niin mieleni pahoitin...

Äkkiä näyttää helmipöllöltä, vaikka sama pöllö tämä edellen on.