Hepoköngäs sai valomaalauksen

Lunta oli tullut yön aikana parikymmentä senttiä. Maisema muuttui kerralla ankeasta hienon näköiseksi. Lähdimme Harri Karvosen kanssa ottamaan valomaalauskuvia Hepokönkäälle. Ilma oli mitä upein ja aika vierähti nopeasti hyvässä seurassa. Haasteellisen kuvaustilanteen seurauksena vain muutama kuva onnistui. Niitäkin jouduin vähän säätämään koneella. Kuvat ovat mottoni mukaan täydellisiä. Eli kuvan nähdessäni voin elää hetken uudelleen.

 Hienoa kulkea pimeässä lumisessa metsässä vain muutama valo mukana. Suosittelen kaikille kokeilemaan sitä tunnelmaa. Hepokönkään aika vanha suojeltu metsä voi pelottaa varsinkin pimeällä, mutta hyvä seura karkoittaa pelon.

Hepoköngäs näyttää uudelta pimeällä lamppujen valossa.

Itse en pidä siitä, että koski muuttuu pitkällä valotusajalla. Se latistaa kosken voimaa, mutta ei voi mitään. Pimeässä on pakko käyttää pitkää valostusta.

Mustavalkoinen versio

Kuvat ovat saman tyyppisiä. Aika vain vierähti ja oli ihana kuvata, kun kuuluu vain putouksen jylinä ja kaikki muu unohtuu. Voi elää vain siinä hetkessä. Ensi  jylinä häiritsi, mutta sitten siihen tottui.

Harri Karvonen oli myös valomaalaamassa.

Lumisade ei häirinnyt. Päinvastoin kuviin sai lisää elämää. Tässä kuvassa on käytetty valkoisten valojen lisäksi lamppua jossa kellertävä valo.

Paikallaan oleva valo.

Tätä kuvaa mietin miten saan sen otettua kunnes keksin. Pyysin Harria menemään alas lampun kanssa ja sain sen vaikutelman mitä hain. Harri taisi saada vielä paremman version vastaavassa tilanteessa.

Lopuksi otimme myös muutaman kuvan jokea ylittävältä sillalta. Tässä ja seuraavassa kuvassa on käytetty eri lamppuja jotka vaikuttavat kuvan väriin.

Kosken pauhu hävisi välillä kokonaan metsässä, mutta sillan läheisyydessä kosken taas kuuli erittäin hyvin, vaikka sitä kuvasta ei voikkaan aistia.