Puolangan kansalliset hiihtokilpailut

Eilen kävin harjoittelemassa valokuvaamista. Aiheena liikkuva kohde vaikeissa olosuhteissa. Puolangan kansalliset hiihtokilpailut oli hyvä paikka. Ilma oli harmaa, kostea ja kilpailijat nopeita. Keli oli liukas ja suksi kulki eteen päin mallikkaasti. Otin suurimmasta osasta kilpailijoita kuvan heidän tullessa maaliin. Kuvasin myös kilpailijoita sivulta, että olisin saanut vauhdikkaita kuvia, mutta olosuhteet olivat sen verran haasteelliset, että nopeassa kilpailussa kuvista ei tullut hyviä. Täytyi käyttää suurta ISO lukua ja se vaikutti kuvan laatuun. Välillä linssi meni sumeaksi, vaikka minulla olikin suojaus kunnossa. Ilman kosteus oli vain sen verran suuri. Laitan muutaman kuvan tänne. Jos joku kilpailija haluaa oman kuvansa tänne blogiin, niin laita viesti minun sähköpostiin eilamheikkinen@gmail.com. Kerro kilpailunumerosi, niin katson onko sinusta kuvaa. Poistan myös, jos olen nyt laittanut sinun kuvan etkä halua sitä tänne.

Lisäsin tänne kuvia 21.12.2015 JA 23.12.2015

Poistin sivuilta suurimman osan kuvista 9.1.2016, koska ne ovat tyyliltään saman kaltaisia. Luulen, että suurin osa on nähnyt kuvansa. Tallessa ne kuitenkin ovat.

Lähtötunnelmia

Miesten yleisensarjan voittaja Niko Koskela maalisuoralla

M18 kilpailijoita. Kuvaajalle kirkas hiihtoasu oli helpompi tarkentaa. Miksi sitä en tiedä.

Loppusuoralla

Hepoköngäs sai valomaalauksen

Lunta oli tullut yön aikana parikymmentä senttiä. Maisema muuttui kerralla ankeasta hienon näköiseksi. Lähdimme Harri Karvosen kanssa ottamaan valomaalauskuvia Hepokönkäälle. Ilma oli mitä upein ja aika vierähti nopeasti hyvässä seurassa. Haasteellisen kuvaustilanteen seurauksena vain muutama kuva onnistui. Niitäkin jouduin vähän säätämään koneella. Kuvat ovat mottoni mukaan täydellisiä. Eli kuvan nähdessäni voin elää hetken uudelleen.

 Hienoa kulkea pimeässä lumisessa metsässä vain muutama valo mukana. Suosittelen kaikille kokeilemaan sitä tunnelmaa. Hepokönkään aika vanha suojeltu metsä voi pelottaa varsinkin pimeällä, mutta hyvä seura karkoittaa pelon.

Hepoköngäs näyttää uudelta pimeällä lamppujen valossa.

Itse en pidä siitä, että koski muuttuu pitkällä valotusajalla. Se latistaa kosken voimaa, mutta ei voi mitään. Pimeässä on pakko käyttää pitkää valostusta.

Mustavalkoinen versio

Kuvat ovat saman tyyppisiä. Aika vain vierähti ja oli ihana kuvata, kun kuuluu vain putouksen jylinä ja kaikki muu unohtuu. Voi elää vain siinä hetkessä. Ensi  jylinä häiritsi, mutta sitten siihen tottui.

Harri Karvonen oli myös valomaalaamassa.

Lumisade ei häirinnyt. Päinvastoin kuviin sai lisää elämää. Tässä kuvassa on käytetty valkoisten valojen lisäksi lamppua jossa kellertävä valo.

Paikallaan oleva valo.

Tätä kuvaa mietin miten saan sen otettua kunnes keksin. Pyysin Harria menemään alas lampun kanssa ja sain sen vaikutelman mitä hain. Harri taisi saada vielä paremman version vastaavassa tilanteessa.

Lopuksi otimme myös muutaman kuvan jokea ylittävältä sillalta. Tässä ja seuraavassa kuvassa on käytetty eri lamppuja jotka vaikuttavat kuvan väriin.

Kosken pauhu hävisi välillä kokonaan metsässä, mutta sillan läheisyydessä kosken taas kuuli erittäin hyvin, vaikka sitä kuvasta ei voikkaan aistia.

Kiiminkijokimelonta 2009

Arkiston kätköistä taas  muutama kuva. 2009 olin mukana Kiiminkijoki melonnassa.  Silloin oli puhetta, että lähetän kuvia melojille, mutta viikon melonnan jälkeen suurin osa unohti antaa minulle sähköposti osoitteensa. Jos tämän kautta joku huomaisi kuvat, niin ottakaapa yhteyttä.

Vaikeiden koskien laskun suunnittelua rannalta ennen koskeen menoa. Keiteleenkoski vuorossa. 

Ne jotka osaavat laskivat kosken myös kanootilla. Itse jätin isommat kosket suosiolla laskematta, kun olin aloittelija. Muutenaan kosket ei herättänyt minussa suurta intohimoa.

Turvameloja, jonka nimeä en taaskaan muista tulee tyylikkäästi...

...tekee käänöksen....

....etsii sopivan paikan...

.... ja jää siihen niin helpon näköisesti melomaan...

....kasvot laskijoita päin. Taitavaa!

Laskija yllätti minut tulemalla eri kohdasta kuin toiset melojat.