maanantai 22. heinäkuuta 2019

Kulttuuria korkealla

Lauantaina oli Puokionvaaralla kulttuuritarjonta kohdillaan. Tarjontaa oli laidasta laitaan. Sää suosi tapahtumaa. Harmi vain, että osa ohjelmasta oli vanhalla tanssitalolla. Siellä sisäilma on sen verran huono, että en jaksanut olla sisällä, vaikka mieli tekikin. Sain poskiontelot tukkoon ja päänsäryn, mutta onneksi lääkkeet ovat helpottaneet oloa. Pari ohjelmanumeroa oli aivan ihanassa vanhassa pirtissä. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Ohjelma jatkui hanuritansseilla, mutta sauna kutsui minua. Enkä siis jäänyt, kun keuhkotkaan eivät olisi tykänneet.
Paluumatkalla oli pari kivaa luontokokemusta. Toinen niistä oli, kun kärppä juoksi autoni rinnalla tovin matkaa. Siitä ei tosin ole kuvaa.

Vauhdikas lorumuori esiintyi Ylitalon upeassa 1904 valmistuneessa pirtissä.




Jouduin lähtemään kesken esityksen pois. En siksi, etten olisi esityksestä pitänyt, päin vastoin näyttelijä oli todella hyvä ja eloisa. Kaksi esitystä oli vain päällekkäin, joten katsoin Lorumuorista alun ja Lahjateatterista osan. Lahjateatteri oli siltä osin kun näin hyvä. Tosin jotkut katsojat sanoivat, että oli vähän liian pitkä varsinkin, kun ovet olivat kiinni ja tuli tukala olo.
Samu Stenberg esiintyi tanssitalolla. Yleisö pääsi osallistumaan esityksen kulkuun.

Tanssitalo on hyvin värikäs 70-luvun tyyliin.
Pihalla oli kirpputori.

"virallinen maskotti Pablo- koira"

Kesätapahtumassa tapaa aina tuttuja. Jasu Kemppainen ja poika, jonka nimeä en hoksannut kysyä.

Ilman talkoolaisia mikään tapahtuma ei onnistu. Veikko Pörhö, Joona ja Mervi Kemppainen
Suomalaiseen tapaan ei tapahtumaa ilman makkaran myyntiä.

Itse vedän talvisin vapaata liikuntaa musiikin tahdissa (vapaata tanssia). Se on hieno liikunnan muoto. Siksipä odotin innolla tätä esitystä. VOI KUN SE OLISI OLLUT ULKONA, niin olisin voinut katsoa sen koko ajan, mutta terveys edelle.
Hyvinkin modernia ohjelmaa esittivät tanssija Ulla Väätäinen hanuristi Anne- Mari Kanniainen ja kitaristi Heikki Ruokangas


Kaikki esiintyjät olivat taitavia, vaikka moderni tulkinta musiikissa ei uponnutkaan minuun. Tosin se taisi olla liikaa myös isolle joukolla katsojia. Varsinkin kun happi alkoi loppua tanssitalolla ja kuumuuskin lisääntyi.



Yleisö odottaa sellokonsserttia...

Sellokonsertissa Riina Salminen soitti Armas Järnefeltin kehtolaulun. Se oli upea esitys, kuten koko hänen konserttinsa.

sello vuodelta 1736

Halusin tehdä vanhaan pirttiin sopivan kuvan.
 Lopuksi oli ohjelmassa Matti Hällin kirjoittaman näytelmä. Kuvatekstit myöhemmin. Nyt lähden hellettä lieventämään ja uimaan... Tekipä hyvää eilinen uinti. nyt taas viitsii hetken olla koneella. Kohta aamu-uinnille ja töihin. Mietin taas, että kyllä minä kuvia ottaisin, kun ei koneella tarvitsisi olla.

Näytelmä oli huumorilla höystetty vakava aihe. Pidin näytelmästä, vaikka joskus ylinäytteleminen ja alleviivaus hieman häiritsi. Toisaalta sellainen kuuluu kesäteatteriin enkä itse osaisi näytellä lainkaan noin hyvin. Parasta näyttelijöissä oli heidän ilmeet. Niillä he toivat vaihtuviin roolisuorituksiinsa eloa.
Veli-Matti Ural



Elssa Antikainen



Uoti Huotari

Marita Jääskö

Sirpa Grip






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Klikkaa kirjekuorta ja kirjaudu omaan sähköpostiisi. Kommentti tulee siis sähköpostiini ja kommentti osassa näkyy vain lähettäjän nimestä tai oman asetuksesi mukaan.