Käpytikan poikanen

Aamulenkillä kävin kuvaamassa käpytikan koloa, kun siskoni kertoi poikasen tulleen kolon suulle.

Lokki ym

Mökillä ennen saunomista sain kuvattua lokkeja tiiroja ja pilviä

Tässä ei joutaisi olla linssiluteena....

Tää on meidän pesäkivi. VARATTU EIKÖ SANA KUULU!

Lavat eivät ole jumissa..

Pikkulokkia ei ole tullut kuvattuakaan. Eikä nytkään ehtinyt tilanteeseen.

Tasapainoilua. Yritäpä itsekin liukkaalla johdolla räpyläjaloin...

... kyllä tässä pysyy kun oikein keskittyy.

Kyllä se vesi on edelleen ihmeellinen...

Tölökkäpoekue

Olin mökillä halkohommissa. Olin pesemässä käsiä järvessä, kun näin "tölökkäpoikueen" tulevan rantaa kohden. Piti liikkua kyllä todella eleettömästi. En päässyt paraatipaikalle, mutta jotakin kuitenkin sain kuvattua. Hetkeä aikaisemmin olisi paistanut aurinko, mutta juuri tuolloin oli paksu pilvi auringon edessä. Sitten tuli sardettakin.

Hyvin maastoutuivat heinikkoon

Välillä emo ajoi linnut piiloon, kun lokit lensivät yllä.

Emo huomasi minutkin, mutta oli yllättävän rauhallinen.

Emo kävi syömässä välillä metrin päässä.

Yksi matti myöhäinen

Rauhallisesti jatkoivat matkaa

Rannalla oli huvin maastoutunut perhonenkin.

Variksen poikanen ja vähän muutakin

Tänä aamuna herätessäni kuulin, kun variksen poikanen kerjäsi ruokaa vanhemmiltaan. Välillä antoivat ja välillä jättivät yksin. Seurasin ensin ikkunasta ja sitten oli pakko kaivaa kamera esille. Ilma oli vain pilvinen ja välillä satoi vettä. Haastetta oli saada liikekuvia. Aluksi kuvia juhannuspäivän retkestä Porttilan maisemiin. Siellä on viimeksi hakattu vuosina 1962-1964. Luonto on saanut olla korkealla rauhassa. Uskomatonta, mutta vielä näkyi rattoriväylät. Aluskasvillisuus oli kasvanut, mutta väyliin ei ole tullut puita.

Nousimme pientä puroa seuraten. Matkalla oli paljon rentukoita, mutta saniaiset aloittelivat vasta kasvuaan.

Korkealla lumi on katkonut puita

Puut saavat rauhassa lahota.

Haavan vanha pinta on mielestäni upeaa.

Vanhoja haapoja oli paljon. Niissä kuten muissakin puissa oli paljon pahkoja.

Markku tutkailee pahkaa. Hyttysvaatteet oli mukana, mutta ihmeellistä kyllä niitä eit tarvittu. Muutamia sääskiä ja mäkäriä oli, mutta liikkuessa ne eivät haitanneet. Eväitä syödessä ne tulivat teehen.

Haavat olivat pitkiä.

Kuukkelit ilahduttivat meitä.

Lisää pahkoja

Rentulla kukki koko matkan kosteilla notkelmilla.

Leppälän pihalla voikukat ovat vallanneet pellot. Alkukesän vehreys jaksaa ilahduttaa minua. Tuomi oln vaaralla täydessä kukassa.

Illalla saunoimme ja saunakaveriksi kuistille saapui mustikkalehtomittari??? En ole varma lajista. Perhonen oli pimeässä nurkassa ja kuvasin loittorenkaiden avulla käsiväaraisesti.

 Sitten tarina  variksen poikasesta:

Aamulenkillä

Aamu sukiminen

vähän aamujumppaa

... jahans mitä sitten keksisi..

... mitä toljaat....

Aamupalaa tietty: Äitii ruokaa ruokaa

Tuoltahan se äiti jo tuleekin.

Hö ei mitää ruokaa mukana. Mun pitäis kuulemma ite jo hankkia ruuokani.

äitiiiii ihan totta mä haluun ruokaa!

Okei, pitää sitten itse etsiä...

Miten sitä ruokaa saa pyydystettyä....

jos jähmettyisi paikalleen ja olisi isompana kuin onkaan.

....jos tälläinen pelottelu asento...

... ei kun sittenkin hykkäys

... ja hop..

missä se ruoka on???

olen täällä korkealla vuorella.....

oiksk tuo kuivanut oksa hyvää...

.... ei ollut

jatkan tähysämistä

... kuulen tutun raakunan....

Niin oli varksenpoikasen pakko oppia lentämään, kun valokuvaaja lähti pois piilostaan..... En tosin ehtinyt kuvata sitä. Mukava oli seurata variksenpojan liikkeitä perkolasta katoksen suojasta.