Kun kuvaushetki on tärkeä, silloin laatu ei ole ollut pääasia. Valokuvauksessa kuin muussakin tekemisessä minulle on tärkeämpää tekeminen kuin valmis tuote. Mottoni:Hyvä valokuva on sellainen josta muut pitävät. Erinomainen valokuva on sellainen josta itse pidän. Täydellinen valokuva on sellainen, että sen nähdessäni elän kuvaushetken uudelleen.Kuljen mieluummin yksin kuin huonossa seurassa, mutta mieluiten kuljen hyvässä seurassa. Lupaus: teksteissä on kirotusvirheitä😊eilamheikkinen@gmail.com
perjantai 30. kesäkuuta 2017
torstai 29. kesäkuuta 2017
Lokki ym
Mökillä ennen saunomista sain kuvattua lokkeja tiiroja ja pilviä
Tässä ei joutaisi olla linssiluteena.... |
Lavat eivät ole jumissa.. |
Pikkulokkia ei ole tullut kuvattuakaan. Eikä nytkään ehtinyt tilanteeseen. |
Tasapainoilua. Yritäpä itsekin liukkaalla johdolla räpyläjaloin... |
... kyllä tässä pysyy kun oikein keskittyy. |
Kyllä se vesi on edelleen ihmeellinen... |
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Tölökkäpoekue
Olin mökillä halkohommissa. Olin pesemässä käsiä järvessä, kun näin "tölökkäpoikueen" tulevan rantaa kohden. Piti liikkua kyllä todella eleettömästi. En päässyt paraatipaikalle, mutta jotakin kuitenkin sain kuvattua. Hetkeä aikaisemmin olisi paistanut aurinko, mutta juuri tuolloin oli paksu pilvi auringon edessä. Sitten tuli sardettakin.
Hyvin maastoutuivat heinikkoon |
Välillä emo ajoi linnut piiloon, kun lokit lensivät yllä. |
Emo huomasi minutkin, mutta oli yllättävän rauhallinen. |
Emo kävi syömässä välillä metrin päässä. |
Yksi matti myöhäinen |
Rauhallisesti jatkoivat matkaa |
Rannalla oli huvin maastoutunut perhonenkin. |
Variksen poikanen ja vähän muutakin
Tänä aamuna herätessäni kuulin, kun variksen poikanen kerjäsi ruokaa vanhemmiltaan. Välillä antoivat ja välillä jättivät yksin. Seurasin ensin ikkunasta ja sitten oli pakko kaivaa kamera esille. Ilma oli vain pilvinen ja välillä satoi vettä. Haastetta oli saada liikekuvia. Aluksi kuvia juhannuspäivän retkestä Porttilan maisemiin. Siellä on viimeksi hakattu vuosina 1962-1964. Luonto on saanut olla korkealla rauhassa. Uskomatonta, mutta vielä näkyi rattoriväylät. Aluskasvillisuus oli kasvanut, mutta väyliin ei ole tullut puita.
Sitten tarina variksen poikasesta:
Niin oli varksenpoikasen pakko oppia lentämään, kun valokuvaaja lähti pois piilostaan..... En tosin ehtinyt kuvata sitä. Mukava oli seurata variksenpojan liikkeitä perkolasta katoksen suojasta.
Nousimme pientä puroa seuraten. Matkalla oli paljon rentukoita, mutta saniaiset aloittelivat vasta kasvuaan. |
Korkealla lumi on katkonut puita |
Puut saavat rauhassa lahota. |
Haavan vanha pinta on mielestäni upeaa. |
Vanhoja haapoja oli paljon. Niissä kuten muissakin puissa oli paljon pahkoja. |
Haavat olivat pitkiä. |
Kuukkelit ilahduttivat meitä. |
Lisää pahkoja |
Rentulla kukki koko matkan kosteilla notkelmilla. |
Leppälän pihalla voikukat ovat vallanneet pellot. Alkukesän vehreys jaksaa ilahduttaa minua. Tuomi oln vaaralla täydessä kukassa. |
Illalla saunoimme ja saunakaveriksi kuistille saapui mustikkalehtomittari??? En ole varma lajista. Perhonen oli pimeässä nurkassa ja kuvasin loittorenkaiden avulla käsiväaraisesti. |
Aamulenkillä |
Aamu sukiminen |
vähän aamujumppaa |
... jahans mitä sitten keksisi.. |
... mitä toljaat.... |
Aamupalaa tietty: Äitii ruokaa ruokaa |
Tuoltahan se äiti jo tuleekin. |
Hö ei mitää ruokaa mukana. Mun pitäis kuulemma ite jo hankkia ruuokani. |
äitiiiii ihan totta mä haluun ruokaa! |
Okei, pitää sitten itse etsiä... |
Miten sitä ruokaa saa pyydystettyä.... |
jos jähmettyisi paikalleen ja olisi isompana kuin onkaan. |
....jos tälläinen pelottelu asento... |
... ei kun sittenkin hykkäys |
... ja hop.. |
missä se ruoka on??? |
olen täällä korkealla vuorella..... |
oiksk tuo kuivanut oksa hyvää... |
.... ei ollut |
jatkan tähysämistä |
... kuulen tutun raakunan.... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)