keskiviikko 30. elokuuta 2017

Päivityksiä pitkästä aikaa.

Blogin pidosta on ollut taukoa monesta eri syystä. Tietokoneen kanssa ollut ongelmia jne. Onneksi olen pitänyt blogia, sillä minulla hävisi sattumien summan takia suurin osa kuvistani. Tai ainakin toistaiseksi ne on hävinneet. Täällä blogissa niistä on onneksi osa tallessa.

Kesä on ollut vaiherikas. Siihen on mahtunut iloa ja surua. Luonnossa olen liikkunut paljon nauttien ja iloiten siitä.
Ihmisiäkin olen tavannut, mutten tarpeeksi. Tarkoitus oli viettää 50- v juhlat kokoontuen porukalla rennosti patikoiden, istua nuotiolla, saunoa ja viettää muutenkin rentoa yhdessä oloa.
Olen jo parikymmentä vuotta sitten päättänyt, että juhlin jos on syytä iloon. Ihmiset tapaavat nykyisin liian usein vai hautajaisissa. Kuinka ollakaan syntymäpäiväjuhlat peruuntuivat juuri hautajaisten vuoksi. Tai ei oikeastaan peruuntuneet vaan ne muuttivat muotoaan. Sukulaiset ja ystävät olivat järjestäneet minulle yllätyksiä jos toisiakin. Kesäkuussa oli ensimäinen yllätysjuhla. Sain silloin toivomani mummopyörän. Sillä olen ajellutkin säiden ja ajan salliessa 570km. Toivottavasti säät sallivat vielä syksylläkin. Nyt tulee vettä kaatamalla, joten en viitsi lähteä.
Toinen yllätysjuhla tapahtui syntymäpäivän aattona. Yksi siskoistani lähti kanssani pyöräilemään ja sillä aikaa pihalleni oli ilmaantunut paljon linnun ja hyöntesten pönttöjä. Yksi pönttö oli täytekakun muodossa. Pönttöjä on monen näköisiä. Lahjan antajan persoona näkyy. Geokätkökin on tiedossa. Pönttöjä on yhteensä 50 ja muutama vielä tuleville vuosille...
AIVAN IHANA lahja. Tämän lahjan tekee vieläkin ihanemmaksi se, että ne on itsetehtyjä. Niidtä iloitsee minun lisäksi lahjan antajat ja erityisesti tulevat asukkaat.
Lahja jatkuu ja jatkuu. Osan pöntöistä viemme lahjan antajan kanssa yhdessä puihin. Osa on lahjan antajan mailla ja he raportoivat myöhemmin miten pesintä sujuu. Voin käydä niitä katsomassa ja samalla tulee käytyä kylässä tai yhteisellä retkellä.
Minä lupaan myös raportoida pönttöjen tilanteesta myöhemmin myös täällä.

Lopuksi otanta kuvista mitä on tullut otettua. Pöntöistä laitan kuvia pikkuhiljaa ettette saa ähkyä.


Vielä eilen pääskysellä oli poikasia pesässä.


Sorsapesue oli aallonmurtajalla levähtämässä



Tämä on kuulemma pohjansirkun poikanen.

Tässä pönttö numero 1.

Se päätyi Leppälän lähelle metsään, jonka Markku on päättänyt suojella hakkuilta.

Tämä pönttö meni naavaiseen metsään, jossa näimme kerran helmipöllön.
Nyt on marja aika parhaimmillaan. Olenkin saanut hyvin, hilloja, vattuja ja mustikkaakin. Sitä tosin aion pomia vasta vähän ajan päästä enemmän sillä minusta ne ovat parhaimmillaan kunnolla kypsyneenä. Löysin myös vähän mesimarjaa. Kaikki meni suuhun..... Puolukkaakin on tulossa hyvin. Viinimarjoja aion poimia, jos ehdin linnuilta. Sunnuntaina lähdimme viemään pönttöjä metsään. Otin myös sankon ja kameran mukaan. Marjoja ei tullut poimittua sankkoon asti, mutta suun sain vielä makeaksi. Innostuin kuvaamaan lähikuvia.














Nam oli hyvää....

Leppälän pellolla oli kolme kertaa jokin iso lintu. En saanut kunnolla selvää puiden lomasta. Sain vain tälläisen huonon kuvan. Lintu taitaa olla hiirihaukka.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Heinäseipäitä

Perjantaina lävin Leppälässä pyörällä mutkin. Kamera oli mukana, mutta kuvia tuli otettua vain kaksi.
Puolangalla on ainakin yksi talo jossa joka vuosi laitetaan heinät seipäille.

Leppälä häämöttää.

Huono kuva harmaahaikarasta

Taas eilen harmaahaikra lensi mökkijärvellä. Istuin saunan kuistilla vilvottelemassa. Harmaahaikara laskeutui aika läheltä lentäen, mutta silloin kamera ei ollut kädessä. Säädöt olivat pielessä ja satoi vettä joten kuvien laatu surkea. Sillä ei ole nyt merkitystä. Kuvat jäi oman pään muistikortille ja ehdin Markunkin kutsua katsomaan lintua.




perjantai 4. elokuuta 2017

Taas usva-aamun kuvauksia

Menin viiden tienoilla taas rannalle kuvaamaan usvaa. Ja niinhän se kävi, että usva ei taaskaan värjäytynyt punaiseksi. Minulla ei ollut suunnitelmissa lähteä usvaa kuvaamaan. Eilen aamulla meidän takapihalla oli kettu ja toivoin sen tulevan tänäkin aamuna, mutta en ainakaan nähnyt. Kerta olin hereillä niin samapa tuo oli lähteä. Enkä kadu. Usvassa on vain jotakin taikaa. Kaikki  tuntuu pysähtyvän. Ajatuskin rentoutuu ja on helppo hengittää.

Horsma on tämän kesän kuvauskohde näköjään. On se vaan niin kaunis. Harmi kun se leviää vain liikaa niin sitä ei arvosteta.

Varoitus: Kuvamaratoni tulossa. Heitän taas paljon kuvia ja tuskin jaksan niitä karsia. Aurinko paistaa ja tekee mieli ulos.
Tämä kylläkin on eilen illalla otettu kuva.



Nuori västäräkki usvan keskellä taas kuvattuna.

Usvassa linnuistakin tulee pehmeitä. Tarkennus on vaikeaa ja usein tarkennankin manuaalisesti.




Pääskysiä lenteli usvassa ja pysähtyivät aivan lähelle levähtämään. Nämäkin ovat nuoria lintuja.







Vielä kerjäsivät ruokaa, kun emo lensi ohitse.

Ei tahtonut nähdä montaa metriä kaurmmaksi.

Siitepöly oli tehnyt hauskoja kuvioita veden pinnalle.




Kalasaalis menossa perheelle
Kylläinen perhe matkalla kaislikon suojiin






Varmaan Puolangan kuvatuin vene.





Usva sakeni niin paljon, että kävin välillä kotona