"pörröeläin"

Mörröiset eläimet ovat yleensa aika sieviä. Tämä karvapeitteinen museokuoriaisen toukka ei niinkään. Löytyi vanhan peiton välistä. Se päätyi ulos... Kokoa tällä on kokonaista 3mm.

Taas hiihtoretkellä ja riistskameran todiste

Eilen aamulla oli taas mitä upein aamu lähteä hiihtämään metsäsuksilla. Pakkasta muutama aste ja aurinko paistoi. Suuntasin taas majavalammille. Hieno ilma innosti hiihtämään kauemmin kuin ensin ajattelin. Aamulla oli sellainen suksikantohanki ettei paremmasta väliä. Sukset upotti vain muutaman sentin. Aurinko lämmitti lumen pintaa. Sen seurauksena loppumatkasta muodostui kunnon hikilenkki. Ylämäkeä noustessa tulee muutenkin kuuma, mutta suksien pohjaan tarttuva lumi teki kelistä lievästi sanottuna raskaamman. Leppälässä olo oli mitä onnellisin. Tänä aamuna kuvia siirtäessä koneelle onnellisuus lisääntyi, kun riistakameraan oli tallentunut todiste.

Ensin ajattelin lähteväni nousemaan vaaran laelle, mutta päätinkin lähteä taas alas majavalammin suuntaan.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin tykkään kuvata pintaakin välillä. Lähtiessäni liikenteeseen kuvasin aamuauringon muodostamia sinisiä varjoja kinosten pinnassa.

"Tölökänpönttö" odottaa asukkaitaan.

Toivoin näkeväni pohjantikkoja. Näinkin ja kuulinkinniitä, mutta ne olivat niin kaukana etten yrittänyt ottaa kuvaa. Ruolailun jäljet jäi vain kuvattavaksi.

Majavan ja saukon jälkiä näkyi.

Lumitianne vaihtelee paljon vuosittain. Tässä majava on muutama vuosi sitten aloitellut puun kaatoa padon vierestä . Silloin lunta on ollut puoli metriä enemmän.

Eläimiä en nähnyt, niin päätin ottaa itsestäni varjokuvan.

Varjot kiinnostaa.

s

Käävät ja pahkat ovat myös sellaisia joita kuvaan. Näihin sairaisiin puihin tekee kolopesiät usein kotiaan.

Vielä kymmenen aikoihin varjot olivat sinisiä, mutta pian ne muuttuivat harmaiksi.

Tässäkin pohjantikka oli ruokailemassa, mutta pysytteli puun takana. En viitsinyt mennä häirittsemään.

Pieni piipertäjä on kulkenut.

Varjoissa ei ollut loppumatkasta enää sinistä.

Tälläinen pieni hämähäkki oli minulla matkaseurana. Tämä kulki latua pitkin. Onneksi näin sen ja nostin sen turvaan. Tosin hämähäkkikammoiset olisivat sanoneet, että olisit hiihtänyt päältä. Hämiksellä oli vain noin puoli cm vartalo. Kuvattu loittorenkaiden avulla ja siksi näyttää suurelta. Kuvaa on vaalennettu, koska hämis oli varjossa.

Kunnon "piikit" jaloissa.

Ja se todiste tähän loppuun. Kirjoitin aiemmin, että metsot aloittelevat jo soidinta.

Minä vein jokin aika sitten riistakameran majavalammin viereiselle pellolle. Tässä olen tulossa vaihtamaan korttia. Jalassani Ruotsin armeejan vanhat puiset metsäsukset. Ne ovat palvelleet oikein hyvin. Ne ovat sopivan lyhyet, jotta voi seikkailla tiheämmässäkin metsässä.

Kyllä vain.... metso on soitimella.

Hiihtoretkien satoa

On ollut pari todella kaunista kevätpäivää. Kuten olen jo niin usein maininnut, niin lumikevät on ehdoton suosikkini. Sunnuntaina ja maanantaina kävin majavalammin ympäristössä hiihtämässä metsäsuksilla. Ihana suksikanto hanget. (Yritin lumikengilläkin kulkea, mutta välillä upotti pohjia myöten, joten luovutin.) Aurinko paistoi ja tunsin elävnäni koko kehollani. Sunnuntaina sain ensimmäiset kuvat pohjantikasta ja maanataina kuvasin isoja käpylintuja, jotka olivat tulleet nuolukiven puulle syömään suolaa. Nuolukivi on jo ajat sitten sulanut, mutta puuhun on varmaan jäänyt vähän suolaa. 
Molemmista linnusta sain vain sellaisia kuvia, jotka eivät täytä terävyyskriteeriä. Se ei minua kuitenkaan haittaa. nämä kuvat tallentuvat minulle kuitenkin muistoihin.

Lisäksi kuulin palokärjen rummutuksen ja huudon.
Metsokin on aloitellut soidintaan. Jälkiä oli lumella ja kerran kuulin äänenkin sunnuntaina aika läheltä ja maanantaina kaukaa kuului ajoittanin . Lintua en vain päässyt näkemään soitimella. Yksi lintu lähti lentoon aika läheltä.

kuvaan useinkin hangen varjoja. Niistä on kauniita pintoja.

Elämäni ensimmäinen kuva pohjan tikoista. Kuva on otettu kaukaa ja rajattu. Kuvassa on kaksi lintua, mutta toinen maastoutuu niin hyvin.

Linnut lensivät aika lähellekin, mutta oksat olivat aina tiellä eikä tarkennus oikein onnistunut.

Kolme pohjantikkaa oli lähelläni yhtä aikaa.

Käpylintuja oli saapunut nuolukiven jäännöksille.

Talvikuvia

Hei!
En ole unohtanut blogiani. Tässä on ollut kaikenlaista muuta hommaa. Kameran kanssa olen kulkenut, mutta uutta kuvattavaa ei oikein aina löydy.  Tässä kuitenkin muutamia kuvia parin kolmen viikon ajalta.

Harmaapäätikka on sen verran arka lintu, etten vieläkään ole saanut hyvää kuvaa

Pomppu... kuva epäselvä, mutta tilannekuva näistä vain niin hauskoja.

Taisi tulla jano punatulkulle, kun niin ahkerasti lunta haukkoi.

Puusun killukat ilahduttaa edelleen.

Viikko sitten vaarassa oli vielä paikoin tykkyä puissa, jotka olivat toisten puiden keskellä.

Nämä puut ovat noin 370m korkeudessa vaarasuon laidalta. Niiden kasvu on aika hidaasta. Kuinkahan vanhoja nämäkin lienevät?

Kevät alkaa koittaa. Lumi kevät on ehdoton suosikki vuoden aika. Toki pidän kaikista vuodenajoista.

Välilllä kurjuutta...

Röyhyä, luppoa ja naavaa

Katse ylös päin

Pähkinät tekevät kauppansa.

Kävin veljeni poroaitauksella kuvaamassa poroja.

Nämä tulivat toiveekkaana vastaa. Luulivat varmaan, että tuon herkkuja.

Etumaisella porolla turkki oli takussa.

Viekkaan näköinen katse.

Taitaa nauttia kevätauringosta.

Tässäkin tilanteessa odotin harmaapäätikkaa,  mutta käpytikka tuli kuvausetäisyydelle.

Hiihtoretkellä päätin ottaa kuvan sähkölinjasta. Joka vuosi kuljen tätä linjaa pitkin, mutta nyt on vielä käymättä. Tässä olisi edessä pitkä nousu, vaikka kuvastasitä ei huomaakaan.

Lähikuva lumikiteistä halkopinon päässä.

Välillä tulee kuljettua tietäkin pitkin. Nämä puut pelastettiin majavan tuhoilta.

Auringonlaskun aikoihin

Taas harmaapäätikasta vain tälläinen hämäräkuva.

Käpytikka tuli taas kohtaan jossa myös harmaapäätikka kävi. Käpytikasta sain kuvan, mutta harmaapäätikasta en.

Talitiainen tuli myös tähän. Tuuli tarttui höyheniin.