lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kempasvaaralla

Viikko sitten kävimme kahden siskoni kanssa verestelemässä muistoja lapsuusmaisemissa. Kempasvaaran näköalatorni ja Ketolan päivätupa on vakiokohteita, koska kotitaloamme ei enää ole. Ketolaan liittyy paljon hyviä  muistoja, kun Miina (isotäti) ja Aappo vielä asuivat siinä. Päivätupa on mukava ja siisti käyntikohde. Polkua emme nyt kiertäneet.
Nämä seuraavat kuvakulmat ovat tuttuja jo niin monista julkaisuista. Siltikin ne jaksavat viehättää.



Mariankämmekkää kasvoi ojat valtoimenaan kempasvaarantien varrella.

Kävimme myös Heinäjärvellä, mutta jostakin syystä unohdin ottaa kuvia siellä. Paluumatkan teimme Kinkelin kautta ja esittelin Kempasvaaran- lähteen ( kait viralliselta nimeltä Kemppaan hete) siskoilleni, kun he eivät olleet aiemmin siellä käyneet. Emme tosin viipyneet siellä kauaa, kun sääskiä oli ihan kiitettävästi.

Harmaasieppo

Miehen kotitalon pihapiirissä pesii harmaasieppo. Tätä taitavaa hyönteisten pyydystäjää oli mukava seurata. Pesä vain oli ulkorakennuksen räystään alla varjossa ja siksi vaikea kuvata. Harmaasieppo istui aina marjapensaan tuen päähän. Pääsin autostni kuvaamaan aika läheltä lintujen häiriintymättä. Rautanaula pilasi suurimman osan kuvista.

Tämä ahkera lintu jaksoi tuoda aina vain uudestaan ruokaa poikasilleen.
Pesä varjossa räystään alla teki haasteelliseksi kuvata ruokintaa. Autoni oli piilokojuna, joten linnut eivät häiriintyneet.

Linnulla oli tapana istua aina samaan kohtaan. Lintu tarkkaili ympärilleen. Heti hyönteisen havaitessaan se nappasi sen taidokkaasti ilmasta.


Välillä toinen vanhemmista lämmitti poikasiaan, vaikka pesä alkoikin muutta liian ahtaaksi.
 Kymmenen päivää aiemmin emo vielä mahtui hyvin pesään.
Eilen 22.7. poikaset eivät enää kunnolla mahtuneet pesään.
"Voi että, kun vettä sataa ja naulakin on edessä."
Neljä hiirihaukkaa kaarteli läheisen etsän yllä, mutta eivät tulleet eilisen tapaan talonylle, joten lähikuva jäi saamatta.

Lentäviä pääskysiä olen yrittänyt kuvata useinkin, mutta eivät oikein onnistu varsinkin, kun jalusta jäi pois matkasta.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Kotipihalla kuvattua

Lehtomaitikki

valkoinen varsankello

Harjaneilikka

Vuohenkello

Vuorirevon papu (on jo kukkinut)


Värililjaa ja taustalla kurjenkelloa
Tulikukka
Päivänkakkara

Punapäivänkakkara

Rohtoraunioyrtti
Ruskolilja on perinteinen liljamme. Halusin sitä ehdottomasti pihalleni muistuttamaan lapsuudestani, kun ihailin sitä silloin.
taas vuohenkelloa

syysmaitikki

kissankello

värililja (lolli pop)


Tikankontti ym






Tikankontti ei tuota mettä vaan huijaa pölyttäjät ansaan.

Marinkämmekkä


Puna-ailakki

Apstraktia vedenpintaa ja vesimittareita


Vedenpinta aaltoili ja teki mukavaa pintaa, kun yritin kuvata vesimittareita


Jokin muukin hyönteinen pääsi kuvaan.




Lempeä


Kultakuoriainen

Kultakuoriainen juhannusruusussa. Ruusu nyt parhaassa kukassa.