Syksyllä tapahtui mukava yhteensattuma. Mieheni oli jutellut kaverinsa kanssa mäyrästä. Hän oli kertonut, ettei ollut ikinä nähnyt elävää mäyrää. Samana iltana katsoin ikkunasta ulos ja ihmettelin mitä jälkiä oli maassa. (Vähän aikaisemmin oli satanut ensilumi, joka pian kylläkin suli pois.) Ajattelin, että naapureiden kissat olivat käyneet tappelemassa takapihallamme. Seuraavana aamuna mieheni pyysi minua katsomaan, että mikä kumma elukka tuolla ulkona on ja samassa mäyrä oli kääntänyt päätään ja silloin selvisi, mikä oli tehnyt illan aikana jääljet. Mäyrä kävi ruokailemassa linnun ruokintapaikan alla muutaman kerran. Se ei häiriintynyt sisällä tulevista valoista eikä salamasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Klikkaa kirjekuorta ja kirjaudu omaan sähköpostiisi. Kommentti tulee siis sähköpostiini ja kommentti osassa näkyy vain lähettäjän nimestä tai oman asetuksesi mukaan.