Potkuriretkellä ja vähän muutakin

Oli ihanan näköinen päivä ja päätin lähteä mieheni kotitaloon potkurilla. Yöllä oli tullut lunta. Aura-auto oli puhdistanut tien ja keli oli potkurin alla mitä mainioin. Matkaa kertyi noin 20km, kun tein mutkan matkaani. Täytyypä todeta, että nautin todella. Sairastelu on jättänyt jäljet, mutta ne unohtuivat potkutellessa. Ajatuksia lensi yhtä vauhdikkaasti kuin vauhtikin alamäessä. Tosin menomatkalla on enemmän nousuja kuin laskuja, mutta paluumatkalla sitten laskettelenkin suurimman osan matkasta. Paluumatka on vielä päättämättä. Riippuu kelistä. Nautintoa lisää sekin, että harmauksien jälkeen auringon valo tekee ihmeitä.
Ensin kuvia viikon takaa:
Harmaat päivätkin ovat jotenkin kiehtovia. Silloin itsekin hidastaa tahtia. Menen enemmän omiin ajatuksiin ja maisema sulautuu ajatusten kanssa. Harmaana päivänä myös kaikki pienent pilkahdukset ilahduttavat kuten teeriparvi joka oli tullut pihaan. Ajatus jo lensi kevääseen ja soitimeen.

Lisäsin viime kevään yhdeltä potkurireissulta kuvan tähän alkuun. Silloin ilma ei ollut mitä mainioin. (Tai tietysti miten sen ottaa mainion kelin.) Olin potkutellut muutaman km, kun lunta alkoi tulla kunnolla. Voitte olla varmoja, että olin hikinen ja näännyksissä päästessäni kolmen tunnin kuluttua perille. Mieheni ajoi ohi ja kysyi lähdenkö kyytiin. Minä siihen, että en lähde-> kuntoilen. Muutaman kerran teki mieli soittaa kyytiä hakemaan, mutta sinnillä menin. Loppu päivän olikin hieno olo.

Meidän "vanha rouva" puskee läpi tuulen ja tuiskun.

Rekisteri peitetty osin, koska rekisteri mainostaa erästä hyttyskarkoitinta. En saa mainostuloja, joten ei tule mainostakaan tänne blogiin....  Tehokas tuo hyttyskarkoitin on, kun ei hyttysen hyttystä ollut koko matkalla.

Kuva otettu viikko sittenb auton ikkunan läpi, kun arvasin että linnut lähtevät lentoon jos nousisin autosta.

Työauto talvitelolla

Kävelyllä pienessä lumisateessa. Ohitin metsästysmajan ja savusaunan.

Kylläpä olikin harmaa päivä.

Parempi puoliskoni ei malta pitää vapaata sunnuntainakaan.

Lopuksi kuvia potkuriretkestäni. Tosin unohdin välillä ottaa kuvia, kun nautin niin potkuttelusta. Retken ainoa huono puoli oli, että juomapulloni korkki oli huonosti ja se kasteli koko kameralaukun eikä minulla ollut mehua kuin pari ryyppyä. Perillä onneksi oli sitten lämmintä juotavaa.

Aurinko paistoi alkumatkasta keväisesti, vaikka varjot ovatkin vielä pitkät eikä aurinko juuri vielä lämmittänyt.

Potkutellessa ehtii huomioida ympäristöä paremmin kuin autolla tai pyörällä ajaessa. Tässä saukko oli kulkenut ylittäen sitten tien. matka taisi jatkua läheiselle järvelle.

Vaarojen päällä puissa oli lunta ja alkavaa tykkyä oli tiedossa

Kuvan oikealla keskellä oleva aukko metsän keskellä on määränpääni. Matkaa jäljellä noin 8km.

Menomatkalla on pari pitkää alamäkeä. Silloin pitää kamera laittaa hyvin laukkuun ja kieli keskellä suuta laskea ja nauttia vauhdista. Lisäksi pitää katsoa onko aurauksen alta paljastunut hiekkaa.

Mäen alla on pieni joki jonka äärelle aina pysähdyn kulkiessani siitä jalan, pyörällä tai kuten nyt potkurilla.

Toiseksi viimeinen nousu ja 1,3 km jäljellä. Aurinko oli jo mennyt pilven taakse. Tosin oikealla oleva metsä peittäisikin sen.

Katson aina näitä hakkuuaukion keloja, että näkyisikkö niissä lintuja. Syksyllä otin kuvia tilheistä. Usein niissä on ollut korppeja, mutta kuvat ovat jääneet vain pääni kovalevylle.

Määränpää pilkistääkin jo.