lauantai 9. heinäkuuta 2016

Henkilökuvauskurssi

Aksel Kallen Gallela on yksi lempimaalareistani. Hain samaa tunnelmaa valokuvaani kuin hänen yksi maalauksensa on. Onnistuin siinä omasta mielestä aika hyvin. Kuvaan mielelläni henkilöitä siten ettei heitä valttämättä tunnista.
Takana on antoisa kuvauskurssi Kuusamossa. Aluksi tuntui, että viikosta tulee pitkä. Majoitustilat olivat lievästi sanottuna haisevat....viemärin haju puski huoneisiin. Tehotuuletuksella ja koko yön ikkuna auki siitä selvisi. Onneksi ilmat suosivat meitä. Viikonloppuna sääennuste povasi sateista viikkoa. Lopulta yhtenä päivänä tuli kesän helle-ennätys. Sadetta ja ukkosta oli vain silloin kun emme olleet ulkona kuvaamassa. Kuusamon keskustassa on hyvät lenkkeilypolut ja uimarannat. Niitä hyödynsin lähinnä aamuisin. Silloin kuvasin lähinnä lintuja ja kasveja.

Otsake oli henkilökuvausta luonnossa. Tosin kuvauspaikat olivat enimmäkseen rakennusten sisällä tai pihalla, mutta ei se haitannut. Hetki meni kääntää ajatusmaailma oikeaan asentoon, mutta olikin hyvä että sai uusia ideoita myös salamakuvaukseen. Keksin myös ratkaisun muutamaan minua askartaneeseen kuvausongelmaan. Kurssin vetäjä Vesa Tyni oli hyvä. Minä olen tottunut kuvaamaan itsekseni, joten taisin välillä vallata areenan. Se johtui siitä, että kuvausidea vie minut mukanaan. Porukka oli mukavaa ja he eivät ainakaan ääneen uskaltaneet ajaa minua pois... Siis, jos joku kurssilaisista käy täällä niin anteeksi ja kiitos. Toisten kuvia oli mukava katsoa ja hienoja ja erilaisia otoksia tulikin paljon. Yritin ottaa taas kuvia, ettei koneella tarvitse paljoa istua. Välillävain kävi niin, että säädöt olivat pielessä, joten kyllä pitää säätää, kun jaksan. Tässä "muutama" otos viikon ajalta. Niitä ei pitäisi päästää tänne, mutta menköön. Säädän jos jaksan. Kiitokset salaman lainasta Kari Karppinen, Ilkka Ekberg ja Kuusisen pariskunta. Kiitos kaikille malleille ja avustajille.

(klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen suurempana)
Henkilökuvauksessa kuvakulmillakin on merkitystä.....
.... HETKINEN sehän piti olla henkilökuvauskurssi
 Aluksi ja välilläkin kuvasimme toisiamme. Jotka tuntevat minut tietävät minun välttelevän mallina oloa. Kameran toisella puolella on paljon luonnollisempaa olla. Ymmärrän siis todella hyvin, kun ihminen ei halua tulla kuvattavaksi. Jaana Hokkanen valokuvasi minua. Välillä jopa pystyin olemaan rennosti kuvissa.
Kuva: Jaana Hokkanen

Minulla on aina silmälasit päässä joka lisää kuvaajalle haastetta. Kuva: Jaana Hokkanen

Tämä on "tilaustyö", jonka Jaana Hokkanen suoritti mainiosti. Hän sai sellaisen kuvan mitä halusinkin itsestäni. Tämän kuvaustilanteen aikana jopa rentouduin välillä. Kuvaaminen vaati lasien pois ottamista, joka muuttaa kuvan tulkintaa. Kaulassani on lempikoruni, joka on minulla lähes aina.
Kuva: Jaana HokkanenTätä ilmettä ei taida monikaan tuttuni minusta tunnistaa.Iän myötä äitini piirteet tulevat esiin. Tämän kuvan nähdessäni ajattelin heti häntä.Kuva on hieno surumielisestä ja väsyneestä katseesta huolimatta. Yllättäen kuvassa on katsetta, vaikka en pystynytkään tarkentamaan katsetta mihinkään.
  Ensimäisenä päivänä opettelimme kamerassa kiinni olevan irtosalaman käyttöä. Aluksi kuvasimme tietokoneluokassa. Silloin ei tullut varmistettua mitä sälää on taustalla. Allaolevat kuvat ovat siis lähinnä kokeiluja eri säädöillä. Kuvia on muutettu harmaasävyiseksi ja Jaanan kuvasta on PS häiritsevä palkki ja valopiste pois.
Mallina toimi Heidi
Mallina Jaana H

Kuusamo-opiston pihalla Vesa Tyni ohjaa salaman käytöön aurinkoisella ilmalla. Kuvaajana Jaana Hokkanen ja mallina toimii Heidi Kämäräinen. Taustalla opiston ruokala, jossa myös majoitustilaa.

Pehmeän valon kuvausharjoitus meneillään. Tämä tila oli valoltaa upea.
Kuvasin Heidiä, joka oli ihana kuvattava. Tässä kuvassa tausta on kirkkaampi kuin malli. Hyvä vai huono asia??? Valokohohdat vie ainakin harmaasävyisessä kuvassa huomion.


 Heidi puolestaan kuvasi minua.




Kirkas auringon paiste valon lähteenä, salama avaa varjopuolta. Kuva: Heidi Kämäräinen
Yläviistosta kuvattua. Kuva: Heidi Kämäräinen

Vähäinen pehmeävalo harjoitus.Helteessä rattainpyöriä tehnyt hikinen nainen. Ilme teidän ei tarvitse tietää minusta mitään....Kuva: Heidi Kämäräinen

Tässä minulle tyypillinen tutkiva ilme. Kuva: Heidi Kämäräinen
Ja välillä orava-kevennys....

Kuva: Heidi Kämäräinen

Kuva: Heidi Kämäräinen
Kuva: Heidi Kämäräinen
 Heidi tutkii kuvausten välissä minusta ottamiaan kuvia.
Yhden salaman valokuvausta aurinkoisella ilmalla. Salama irti kamerasta. Aurinko irroittaa henkilön, kun se tulee takaa. Vesa kuvaa ja mallina toimii yksi kurssilaisista (Kari???Kuusinen, etunimi voi olla toinen.) 
Mallina niin helppo kuvattava Tarja Haataja, joka osasi eläytyä rooliinsa.


Ulko-ilmamuseolla meillä oli kuusamolaisia malleja. Tässä kuvassa hain vanhaa tunnelmaa. Tausta on tarkoituksella aika terävä.
Hain tässä kuvassa sitä tunnelmaa, kun henkilö on mennyt helteellä varjoon. Myöhemmin harjoittelimme salaman käyttöä samassa tilanteessa.

Välillä mallina toimi kurssikaveri Jarmo Lahtinen. Kuva otettu Erkki Heikkilän kameralla, sillä oma kamerani ei ollut yhteensopiva tässä kuvassa käytetyn salaman kanssa. Kuvassa salaman valopiste häiritsee ja rajausta menee uusiksi.
Pieni pedon alku....
.... mutta niin hellyttävä kuitenkin.





Itselle on mieluisempaa valokuvata yksikseen, jolloin voi keskittyä vainsiihen hetkeen. Tämän tilanteen sain tehdä kahden mallin kanssa. Valona vain luonnonvalo kahdesta ikkunasta.



Tätä kuvaa ottaessa minulla oli säädöt pielessä. En huomannut virhettä ennen kuin koneella. ISO pielessä.... Hain kuvalla tunnelmaa, jossa päivän päätteeksi henkilö on levolla varjossa. Aurinko pilkistää jostakin osuen vain kasvoihin ja koivuun.

Kiitos Jaana ja Kari kuusinen salaman lainasta ja assarina olosta.

Tässä kuvassa hain tunnelmaa, jossa mies kesäiltana istuu postailla valon kajastaessa sisältä.

 Vähäinen valo tulee ovesta. Mallina Eeva-Kaarina Lämsä
Kuvaustilanne, jossa päivästä tehdää ilta.
Tämän kuvan idean varastin Jaanalta.


  Torstaina menimme luontoon. Myllykosken maisemissa oli mukava olla. Jaanaa kuvasin hänen juostessa. Sitä oli mukava tehdä, vaikka itse en ollutkaan täysin tyytyväinen kuvaustuloksiin. Toivottavasti Jaana sai mitä hän tarvitsi kuviin. Maastossa varsinkin olisi hyvä, jos olisi mukana jokin suurempi näyttö josta voisi tarkastaa kuvan. Juoksukuviin olisi tullut eri säätöjä. Kokemus varmaan opettaa senkin.

Liikkeen pysäyttämistä salamalla.
Liike-epätarkkuutta kuvaan
JEE... Kuva: Jaana Hokkanen
Myllykosken lähellä oli Basecamp oulangan köysirata. Laskin sen kerran. Oli tarkoitus laskea uudelleen , kun palasimme Jyrävältä. Radalla ei ollut juuri silloin ketään. En viitsinyt jäädä odottamaan, kun olin viimeisten joukossa palaamassa. Kokemus oli mukava. Jos joskus tulee uusi tilaisuus, niin varmasti menen uudelleen.

Basecamp oulangan koelaskija tulee.


Jaanan kanssa päätimme laskea köydellä joen yli. Ensin alkuvalmistelut.

Ensin laskee Firman edustaja, joka vastaanottaa laskijat alhaalla.


Turvavaljaat päälle


Tarkat turvaohjeet..

... ja ei kun menoksi...

... ja nautitaan.
Matakalla Jyrävälle kohtasin myös kalliolta laskeutuvia köyden varassa.


Jyrävällä opiston puolesta mallina oli Ronja. Minulta loppui vain salamasta akku, joten harjoitus jäi lyhyeksi. Se ei minua harmittanut. Imin oppeja, joita voin käyttää myöhemmin. Jyrävällä on muutenkin mukanva olla. Siellä söimme eväät ja nautimme jylhän kosken pauhustakin kuvausten lomassa.
 Minulla oli tarkoitus kuvata mallia koski taustalla. Meitä kuvaajia oli niin paljon, etten viitsinyt mennä sekaan. Lisäksi muitakin ihmisiä kameroineen tuli kuvaamaan koskea. Ompahan hyvä syy tulla uudelleen.
Valitsin taustaksi jylhät kalliot nuoren mallin taustaksi.

Tässä kuvassa hain sitä ilta tunnelmaa, vaikka olikin päivä.

Tässä kuvassa hain pastellityön tuntua, mutta en oikein saanut onnistumaan.

Tässä harjoituksessa etsin mallille paikan tummaa taustaa varten. Tausta voisi olla pehmeämpi.



 Kuvaukset olivat lopullaan, kun koskessa alkoi tapahtua kurssin ulkopuoleista tapahtumaa.
Kumivene tuli koskesta alas tyhjänä....
Onneksi vene oli tarkoituskin päästää koskesta yksin alas, jotta reissu voi jatka turvallisesti.


Aamulenkeillä kuvattuja
Isokoskeloperhe säikähti minua. Itse huomasin linnut vasta kun lähtivät rannata uimaan.

Aamulenkkini suuntautui usein järven rantaan. Siellä oli hyvä kevyenliiknteenväylä kauniissa maastossa siltoineen. Järvellä näkyi paljon eri lintuja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Klikkaa kirjekuorta ja kirjaudu omaan sähköpostiisi. Kommentti tulee siis sähköpostiini ja kommentti osassa näkyy vain lähettäjän nimestä tai oman asetuksesi mukaan.