Yökuvauskurssilla

Olin viikonlopun valokuvauskurssilla. Aiheena tähdet, revontulet, linnunrata ja muutenkin yö. Kurssi oli aika antoisa, vaikka unet jäi aika vähiin. Kuvittelin, että ottaisimme kuvia myös yöllä asutuksen lähellä. ( Kurssin vetäjällä Mikael Rantasella on niitä kuvia paljon.) Sellaista kuvausreissua kurssilla ei ollut. Pitää siis isellä käydä jälkikäteen kuvaamssa uusa vinkkejä noudattaen. Selkä reistaili tosissaan alkuviikosta ja pelkäsin, että joudun perumaan koko kurssin. Onneksi pahin selkäkipu hellitti. Pystyin nauttimaan särkylääkkeiden turvin kurssista.

 En oikein ole löytänyt maisemakuvistani suurta nautintoa. Olen vertaillut kuviani toisten ottamiin kuviin ja useilla on huomattavasti mielenkiintoisempia kuvia.
Katselen maisemaa ja otan toiveekkaana kuvan. Maisemakuvani on tylsempi kuin itse maisema. Siispä olenkin ottanut enemmän kuvia yksityiskohdista, linnuista, tapahtumista ym. Nyt toivoin löytäväni jonkun uuden ulottuvuuden maisemakuvaukseen. Löysinkin, mutta vielä pitää etsiä lisää.

 Edelleenkin toisten ottamat maisemakuvat ovat hienompia kuin omani.

Kurssin aikana oli mukavolla vain ja fiilistellä pimeässä. Tähdet jaksavat lumota minut uudelleen ja uudelleen. Tunnen oman pienuuden, kun mietin avaruutta.
Kurssin aikana löysin toisten avusuksella myös linnunradan. Se ei paljain silmin juuri erotu, mutta kameran avulla sen saa aika hyvin näkyviin.

Tässä kuvasatoa kurssilta. Tapani mukaan en jaksa kovinkaan käsitellä kuvia koneella varsinkaan, kun en tee näistä paperiversioita. Blogiin laittamani kuvat sisältävät paljon kohinaa ym. Vaikka kamerani on aika hyvä, niin ei se oikein riitä pimeään. Van se luottaaa…………….
 Kurssilla käytiin vähä läpi kuvankäsittelyä. Sain muutaman uuden vinkin. Voi olla, että joskus innostun yhdistelemään taas kuvia. Epäilen sitä kuitenkin.

Jos haluat nähdä kuvat suurempana, niin klikkaa kuvan päältä.

Siellä se on, ensimmäinen valokuvani linnunradasta. 

 Varsin kokeilin eri valkotasapainoja ja valomaalausta. Näissä seuraavissa neljässä kuvassa ei todellakaan ole itselle mitään joka sykähdyttää. Yritin saada itselleni jonkin innostuksen ja idean.

 Päätin valokuvat toisia kurssilaisia . Heti tuntui mielenkiintoisemmalta.

Halusin tässä kuvassa, että  näkyy yö sellaisena kuin se todellisuudessa on. Pimeä, mutta ei pilkkopimeä.

 Edellä olleet kuvat olivat perjantailta. Kuvasimme järven rannalla.  Seuraavat kuvat ovat lauantailta. Kuvasimme vaaran rinteessä. Molemmissa kuvauspaikoissa oli kota. Siellä oli mukava nuotion äärellä syödä eväitä.

Vasemmalla alhaalla näkyy revontulia, mutta niitä ei erottanut paljaalla silmällä. Kamera tallentaa pitkällä valotusajalla niitäkin.

Tässä kuvassa tuuli heiluttaa kuusen oksia sen verran, että siitä tuli mielestäni kaunis kuin se olisi maalattu.

Laitoin itseni kuvaan. Vaarassa tuuli kovasti, mutta olin onneksi varautunut kunnolla. Minulla oli muiden vaatteiden päällä vielä kahdet toppahousut ja kaksi toppatakkia. Ainoastaan kasvoihin tuuli välillä kylmästi.

Kuvaajia oli niin paljon, että aina jossakin suunnalla oli otsalampun valoja. Joissakin kuvissa ne lisäsi mukavasti kuvan tarinaa, mutta jouduin heittämään paljon kuvia roskiin juuri toisten valojen vuoksi. 

Tämä kuva on tylsempi kuin edelliset. Tarinaa ei juuri synny mieleeni.

Kurssi loppui reilusti puolen yön jälkeen molempina iltoina. Tässä kello on jo lähempänäyhtä. Itse olin siina vaiheessa jo kypsää kauraa.